sunnuntai 26. joulukuuta 2010

You are that kind of girl I want Kind of girl I need

Maailmalla matkustaessaan huomaa asioita
Miten eri tavalla ihmiset reissaavat
ja ressaavat
Toisella on mukanaan oppaat ja kartat
Toisella reppu ja boxerit
Vihaan karttoja ja niiden lukijoita
Olen uudessa paikassa
Eksyn ja eksyn uudestaan
Aina olen löytänyt itseni perille
Rakastan ressitöntä matkustusta
Ilman aikatauluja kaikki on helpompaa

maanantai 13. joulukuuta 2010

Mä istun tän planeetan päällä, mietin oonko oikeesti täällä

Tiedätkö, miksi aina yksin pelottaa?
Minä tiedän

Afrikassa syödään hiekkakakkuja ja kuravelliä
Minä syön kaikkea muuta
Ystävä aina muistuttaa asiasta
Kieltäydyn syömästä jotain
Ja hän sanoo
'Afrikassa on kaikki pahemmin,
siellä ei ruuasta kieltäydytä'
Mutta pitääkö minun syödä
Pitääkö minun tuntea itseni huonoksi
Lakkaanko elämästä, koska toisilla menee huonosti
Kyllä minua kiinnostaa
Mutta en vain löydä tälle sanoja
Eihän se ole minun vika
Enkä minä voi asialle paljoakaan

Yksi päivä mietin niitä uskovaisia keskustassa
Kuinka he jaksavat päivästä toiseen kertoa
ihmisille, että Jeesus rakastaa heitä.
Itse en ole koskaan ollut aiheesta kiinnostunut.
En pidä ihmisistä, jotka kertovat minulle asioita.
En ainakaan, jos minun pitää pysähtyä kadulle kuuntelemaan.
En pidä munkeista, jotka yrittävät saada minut syömään pähkinöitä
Olen niille allerginen
Pakottavat minut ottamaan kirjoja, joita en tahdo lukea
En pidä kasvissyöjistä, jotka kertovat minulle lihansyönnin huonot puolet.
En uskovista, jotka haukkuvat vääräuskoiset.
Enhän minäkään heille huuda mielipiteitäni
On järjestöjä, joita en kunnioita
Ihmisiä, jotka tekevät vain työtään
Mutta nuo ihmiset saavat minut vihaiseksi.
Heillä on joku tietty malli jutella.
Eihän se paljon ole, jos kuussa laittaa pari euroa
Eihän se ole, totta, mutta jos laittaa pari euroa kaikkialle
Sitten pitäisi maksaa vuokra ja laskut
Elää
Vihaan niitä kommentteja.
Vihaan neuvoja.
Huonoja vielä enemmän.

En ole välinpitämätön
Käytän aikani toisten ihmisten auttamiseen.
Silti löytyy ihmisiä, joiden mielestä en tee mitään

En paljon vaadi elämältä
En ystäviltä
En keneltäkään
En edes itseltäni
En jaksa enää vaatia asioita

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Jos tahdot kävellä, niin mihin palata

Olen poika tytön kehossa
Pienenä kiipeilin puissa
Vähän isompana leikin autoilla
Sitten kävin koulun
ja nyt korjaan autoja työkseni
En ole koskaan pitänyt punaisesta
Enkä liioin joulusta
Ystäväni sanoi hyvin
'Pienenä joulua odotti puoli vuotta,
nyt toivoisi sen menneen puoli vuotta sitten'
Tekopirteät joululaulut ja ihmismassat
Joulu sitä ja joulu tätä
En voi mennä kauppaan ostamaan ruokaa
Törmään joulukalentereihin ja -suklaisiin
Ja mikä pahinta
Joka vuosi se tulee aikasemmin
Tuntuu, ettei ole juhannuksesta päästy
ni jo pitäisi kuusi koristella
Hullujen hommaa tuo
Ja olen varma, että se vielä vie minut
Saan pienimuotoisia kiukkukohtauksia
En haluaisi pilata toisten juhlia
Mutta en vain halua kuulla niistä
'Jouluvalmistelut'
Saisinko jonkun tekemään minusta valmiin
Ottamaan vastaan kaikki valmistelut
Olen tutkiskellut blogeja pidemmän aikaa
Nyt en voi lukea puoliakaan

Puhuimme ystäväni kanssa karkaamisesta
Niinkuin teimme aina lapsena
Emme jaksaneet istua juhlissa
Juoksimme ikkunasta ulos ja maailmalle
Olimme hukassa monta tuntia
Huolestutimme vanhempamme
Mutta rakastavina ja ymmärtävinä
Saimme vain nauruja
Näitä seikkailuita on käyty läpi tuhat kertaa
Tuhat ja yksi
Mutta nyt olisi isompi karkaaminen
Olen aivan valmis pakkaamaan jo tavarat
Poistua tästä maasta
Jonnekkin, missä joulua ei oteta vakavasti
Tiedän muutaman.
Voisin tulla takaisin sitten joskus
Lehdissä kerrotaan laihdutusvinkkejä
Alennusmyynneissä on rekit täynnä roinaa
Ystäväni täytyy vielä sumplia vapaat
Onneksi hänellä on niitä kymmeniä päiviä

En osaa kuvata
Olen aina ollut parempi leikkimään sanoilla
Olen miettinyt sanojen olemassaoloa
Niiden tarkoitusta
Mistä ne kaikki tulevat
Sananlaskut ovat hämmentäneet suuresti

Ehkä vain kaipaisin hovikuvaajan
Hän kuvaisi, minä kirjoittaisin

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Tiede vie sinut kuuhun
Uskonto lentämään talon seinään

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Olen lähettänyt kortin maailmalta
Itselleni tietenkin
Löysin sen äskettäin
Siinä lukee
'Olen täällä'
Ja minua hymyilyttää.

Katson muualle, jottet huomaa, että itken

Muistan kesän jäätelötäyteisen
vuosia sitten
Muistan pettyneet ystävät
Muistan pieniä hetkiä
Tahtoi asiasta eroon
tai tavarasta
teki mieli heittää se lattialle
hyppiä sen päällä ja huutaa sille
tuijottaa sitä vihaisesti
ja lopuksi unohtaa
Hyvin usein muistaminen tuo ikävän
tai ikävä tuo muistot

Olen miettinyt paljon asioita
Tiedän miksi olen tässä
ja ketä kiittää, ketä syyttää
En ole koskaan pitänyt syyllistämisestä
En itseni kohdalla, enkä muiden
En halua olla muille vihainen,
kun en itse osaa olla
Olen kuitenkin antanut asioiden tapahtua
On silti asioita, jotka tahdon unohtaa
Ihmisiä, joita en tahdo muistaa

Tahtoisin tatuoida asioita itseeni
Tahtoisin vain villisti mustata ihoni
Ajattelematta sen suurempia
Mutta olen aina ollut näissä asioissa tällainen
Jos pitää tehdä isoja päätöksiä
tai lopullisia päätöksiä
olen vältellyt niiden tekoa loppuun asti
Tiedän, että asiat muuttuvat
Muste nyt voi olla huono idea vuosien päästä
En osaa elää
En vapaasti
Ajattelen asioita niin paljon
Kirjoitan ajatuksia ylös
Yritän saada niistä selvää
Olen saanutkin
Olen miettinyt asioita
Miten ajatukset muuttuvat
Se on aika voimakasta
Sen takia en ole mustetta ottanut

Eräs yö minä itkin
Itkin silkasta onnesta
Siitä, että oli vain niin hyvä olla
Olisin tahtonut sen jatkuvat ikuisesti
Tai edes hetken enemmän
Ja sain sen hetken
Monta hetkeä
Hymyilen vieläkin.
Minun on hyvä olla.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Nosta kädet ilmaan ja heiluta, kuin millään ei olisi mitään väliä

Meni valkoinen talvi.
Meni harmaa kevät.
Meni väririkas kesä.
On taas harmaa syksy
Lähes talvi.
Olen parhaani yrittänyt.
Olen saanut aikaiseksi muutaman kuvan.
Olen edelleen hyvin väsynyt.
Olen yrittänyt saada elämääni järjestykseen.
Epäonnistuen.
Olen laittanut tavaroita järjestykseen.
Edes jotain onnistunutta.
Olen lukenut ja suorastaan kahminut tekstejä.
Olen läpilukenut monta blogia.
Olen löytänyt hyviä ideoita,
mutta kuten aina, siihen se jäi.
Elämäni on täynnä keskeneräisiä asioita.
Kaikki tuntuu olevan kesken.
Aloitan yhden, aloitan toisen, ehkä kolmannenkin.
Illalla huomaan, että kaikki on jäänyt puolitiehen.
Keskittymishäiriö mukanani yritän korjata jälkeni.
Keksin taas jotain uutta.
Ja taas kaikki on kesken.