Mä istun tän planeetan päällä, mietin oonko oikeesti täällä

Tiedätkö, miksi aina yksin pelottaa?
Minä tiedän

Afrikassa syödään hiekkakakkuja ja kuravelliä
Minä syön kaikkea muuta
Ystävä aina muistuttaa asiasta
Kieltäydyn syömästä jotain
Ja hän sanoo
'Afrikassa on kaikki pahemmin,
siellä ei ruuasta kieltäydytä'
Mutta pitääkö minun syödä
Pitääkö minun tuntea itseni huonoksi
Lakkaanko elämästä, koska toisilla menee huonosti
Kyllä minua kiinnostaa
Mutta en vain löydä tälle sanoja
Eihän se ole minun vika
Enkä minä voi asialle paljoakaan

Yksi päivä mietin niitä uskovaisia keskustassa
Kuinka he jaksavat päivästä toiseen kertoa
ihmisille, että Jeesus rakastaa heitä.
Itse en ole koskaan ollut aiheesta kiinnostunut.
En pidä ihmisistä, jotka kertovat minulle asioita.
En ainakaan, jos minun pitää pysähtyä kadulle kuuntelemaan.
En pidä munkeista, jotka yrittävät saada minut syömään pähkinöitä
Olen niille allerginen
Pakottavat minut ottamaan kirjoja, joita en tahdo lukea
En pidä kasvissyöjistä, jotka kertovat minulle lihansyönnin huonot puolet.
En uskovista, jotka haukkuvat vääräuskoiset.
Enhän minäkään heille huuda mielipiteitäni
On järjestöjä, joita en kunnioita
Ihmisiä, jotka tekevät vain työtään
Mutta nuo ihmiset saavat minut vihaiseksi.
Heillä on joku tietty malli jutella.
Eihän se paljon ole, jos kuussa laittaa pari euroa
Eihän se ole, totta, mutta jos laittaa pari euroa kaikkialle
Sitten pitäisi maksaa vuokra ja laskut
Elää
Vihaan niitä kommentteja.
Vihaan neuvoja.
Huonoja vielä enemmän.

En ole välinpitämätön
Käytän aikani toisten ihmisten auttamiseen.
Silti löytyy ihmisiä, joiden mielestä en tee mitään

En paljon vaadi elämältä
En ystäviltä
En keneltäkään
En edes itseltäni
En jaksa enää vaatia asioita